Eilen illalla vietimme rauhallista koti-iltaa, minulla edessä pari vapaapäivää ja muutenkin koko päivä oli ollut rauhallinen. Joimme teetä hunajalla makeutettuna. Lepäilin sohvalla selälläni, mies vieressäni. Yhtäkkiä, keskellä alavatsaa, tuntui kolme tai neljä "muljahdusta". Ensimmäistä kertaa voin varmuudella sanoa tunnistaneeni vauvamme liikkeet. Tekikö hän siellä kuperkeikkoja, vai mitä, mutta ihanalta se tuntui.
Askel askeleelta vauva alkaa tuntua yhä todellisemmalta. Hän on saapumassa elämäämme. Hän, jota olemme odottaneet. Muistan joskus kuiskanneeni hiljaa jonkun ystävän pikkuvauvan korvaan, että jos voit lähettää sinne vauvamaahan viestejä, niin kerrothan sinne, että täällä me olemme. Odotamme ja toivomme. Nyt toiveemme on kuultu. Rakkaus on suuri jo nyt. <3
