Adoptio. Sijaisvanhemmuus. Koeputkihedelmöitys.
Pääni on ihan sekaisin näistä ajatuksista. Mielipide vaihtuu suunnilleen minuutin välein. Hetken aikaa tuntuu hyvältä ja selkeältä, kunnes kaikki jälleen hajoaa palasiksi ajatuksissani. Miehelläni taitaa olla samanlaiset tuntemukset, vaikka hän on ollut tähän saakka aina kaikissa päätöksissään se varmempi. Tutkimuksiin lähtiessämme olimme varmoja, että hoitoihin emme sitten lähde, mutta haluamme tietää lapsettomuuden syyn, jos sellainen on mahdollista saada selville. Ensin meille ehdotettiin inseminaatiota ja aloimme hieman harkita sitä. Tämän vuoden alussa saimme tietää, että inseminaatio ei meitä auttaisi, vaan ainoa hoitovaihtoehto olisi IVF. Ensin olimme kumpikin ehdottoman ein kannalla, mutta nyt ajatus siitä, että emme siis koskaan tule saamaan omaa biologista lasta, on saanut mielipiteen hieman horjumaan. Entä jos koeputkihedelmöitystä pitäisi kuitenkin kokeilla. Edes kerran. Ja jos se kerta ei siis onnistuisi, varmastikin miettisimme pitäisikö yrittää vielä toisen kerran. Ainakin. Jos sitten kuitenkin onnistuisi. Olen niin sekaisin.
Adoptio vaihtoehtona tuntui sekin ihan mahdolliselta, mutta prosessin pituus ja hintakin ajatteluttaa. Sijaisvanhemmuus tuntuu ehkä kaukaisimmalta ajatukselta tällä hetkellä.
Ajatus biologisen lapsen saamisesta on nyt tuntunut nousevan aiempaa vahvemmin esiin. Tähän saakka kuvittelin jotenkin, ettei se olisi minulle se kaikkein tärkein asia, mutta jollain tapaa nyt, kun siitä toiveesta täytyisi kokonaan luopua, se tuntuu mahdottoman raskaalta kestää. Meidän jälkeemme ei jäisi mitään meidän yhteistä geeniperimää. Kun me kuolemme, ei meistä jää mitään jäljelle. Se ajatus on tukahduttava. Mitä tällä elämällä on sitten merkitystä. Ihminen kaipaa jatkuvuutta.
Toivoisin, että löytäisimme vastauksen. Pian. Torstaina lääkäri soittaa ja kysyy mielipidettämme hoitoihin lähtemisestä. Vielä ei ole selvää, mikä tulee olemaan vastauksemme tähän tulevaisuuteemme suuresti vaikuttavaan kysymykseen.
Hei.
VastaaPoistaSaanko kysyä, miksi ette lähtisi ivf-hoitoihin?
Meillä on poika ivf:n ansiosta ja pian olemme lähdössä yrittämään samalla kaavalla pikkukakkosta. Voin kertoa, että kaiken sen "vaivan" arvoista. Ivf kaikkine kommervenkkeineen on todella, todella pieni hinta, jos sen seurauksena saa lapsen. Ja vaikka ei saisi, ei tarvitse ikinä jossitella, että mitä jos. Ivf:ssä on todella hyvä onnistumisprosentti. Sen parempi mitä nuorempi pari kyseessä.
Onnea päätöksentekoon!
Pakko oli tulla vielä lisäämään se, että meillä prosessi oli todella helppo ja kivuton. Ensimmäinen tuoresiirto toi plussan ja pakkaseenkin saimme alkioita. Olimme kuitenkin valmistautuneet pidempään prosessiin, noin kolmeen ivf:ään riippuen tuloksista. Olimme yksityisellä hoidoissa ja sinne paloi tolkuttomasti rahaa, mutta silläkään ei ole mitään väliä. Olisin ollut valmis maksamaan enemmänkin. Raha on täysin toisarvoista näissä elämän suurissa kysymyksissä. Niin ja julkisella puolellahan ivf-prosessi on kustannuksiltaan murto-osa yksityisen puolen vastaavista.
PoistaKomppaan muitakin kommentoijia, hyviäkin kokemuksia on paljon :)
Päätöksen voitte tehdä vain te itse, mutta edellä kommentoija oli kyllä hyvin sanonut. Minua ärsyttää yleinen keskustelu ivf-hoidon rankkuudesta, miten se on ihan kauheaa ja siihen suurinpiirtein kuolee. Unohdetaan että se yksilöllistä miten sen kokee ja jos lähtee hoitoon sillä mentaliteetilla että on rankkaa, niin varmasti niin tuntuu. Se hoito on kuitenkin tehokkain! Ja eihän se kestä kuin sen pari viikkoa (ei koko elämää!) ja jos siltä tuntuu ettei enää ikinä, niin se on siinä ja kaikkenne olette sitten tehneet. Mitä hävittävää teillä on?
VastaaPoistaSamoilla linjoilla, se on kuitenkin vain muutama viikko ja sitten ei ainakaan tarvi miettiä mitä jos... Joillakin on erilaisia eettis-moraalisia ongelmia hoitojen suhteen, sitä en itse ymmärrä kun kyseessä on kuitenkin lääketieteellinen ongelma. Jos lapsettomuushoitojen eettisyys ja luonnonvalinta-tyyppiset jutut on esteenä niin sitten pitäisi vastustaa syöpähoitoja, antibioottikuureja.....
PoistaJokainen tietenkin kokee asiat omalla tavallaan, mutta minulle ivf ei ollut rankka kokemus ollenkaan. Ei mitään sivuoireita hormoneista, ei kivuliasta punktiota. Että siinä mielessä komppaan kyllä edellisiä kirjoittajia. Vauvatakuuta ei tietenkään missään hoidossa ole, mutta ei sitten tarvitse tulevaisuudessa katua, että ei kokeillut. Ja jos homma onnistuu, niin se vauva on sitten kaiken vaivan arvoinen. Voimia matkaan, mitä sitten päätättekin!
VastaaPoistaMeille kävi just noin, että oltiin jotenkin asennoiduttu että ekasta icsi:stä tärppää ja sanoin hoitajalle kun harjoteltiin pistämistä, että toista kertaa meille ei tule. Toisella kerralla sanoin, etten enää ikinä koskaan tule tänne kun punktio oli niin kamalan vaikea mutta niin vaan kohta alkaa kolmas hoito..
VastaaPoistaIte ymmärrän oikein hyvin myös niitä pareja jotka päättävät ettei hoitoihin lähde. En pidä fyysisesti tätä kaikkea ollenkaan raskaana mutta pää meinaa kyllä välillä levitä oikein kunnolla ja lisäksi kun alkaa olemaan lähemmäs 20 tuhatta euroo velkaa hoitojen takia niin välillä miettii miks tähän on ryhtyny kun ei sitä raskautta näy eikä kuulu.
Älyttömästi jaksamisia sinne, teitte minkä päätöksen hyvänsä! :)
Muitakin syitä olla lähtemättä hoitoihin tietenkin on kuin fyysiset vaikutukset, mutta niitten takia en jättäisi hoitoihin menemättä. Meillä juuri eka hoito menossa ja paljon helpompaa ollut kuin olin luullut. Pistoksista ei juuri tullut haittavaikutuksia ja punktio oli todella helppo, ei juuri eronnut tavallisesta ultrasta. Toki lääkkeet vaikuttivat asiaan. Vaikeinta tulee olemaan toki tuloksen odottaminen, mutta tähän asti tämä ei ole ollut henkisestikään raskaampaa kuin luomukierrot ja ovulaation tikuttamiset tai ovulaation induktiot.Meillä taustalla KU joten sen jälkeen luomukierrot on olleet tosi stressaavia nekin kun raskautumisen tdn on kuitenkin pienentynyt. Toi negatiivinen tulos nyt olisi suurempi pettymys kuin luomukierrossa, mutta uskon että muutaman hoitosyklin voisimme tarvittaessa tehdä. Riippuu sitten siitä miten solut hedelmöittyy ja jakautuu, miten kiinnittyy, kuinka kauan katsotaan järkeväksi jatkaa. Jos ei vuodessa parissa onnistuta, ssitten varmasi lähdetään adoptioprosessiin.
VastaaPoistaItse jäin viime syksynä pohtimaan, lähteäkö IVF-hoitoihin. Taloustilanne ei tällä hetkellä anna periksi.
VastaaPoistaEnsi kuussa tosin taidan ottaa sen ratkaisevan askeleen ja lähteä uudelleen klinikkarumbaan ja mahdollisiin IVF-hoitoihin. Jään odottamaan päätöstäsi. Voimia! <3