Taas sattuu sydämeen. Lehtiotsikoiden ja kuvien vuoksi. Naapurimaan prinsessa on jälleen raskaana, eikä ensimmäinen lapsi ole vielä edes vuottakaan. Ei se ole meiltä pois. Eihän se ole meiltä pois? Entäpä jos maailmankaikkeudessa onkin jokin vauvakiintiö ja joku toinen äiti saakin minun lapseni? Entä jos meillä ei siksi tule ikinä olemaan vauvaa? En jaksa. En jaksa. En vaan jaksa.
Miksi se on joillekin niin helppoa? Tulla raskaaksi. Tuosta noin vain. Aivot on jumissa. Miksi, oi miksi tämä elämä meni näin? Joulukin tuntuu niin raskaalta. Joulu on lasten juhla. Mitä meillä on siis edessä. Seurata sivusta toisten iloa. Onneksi olenkin töissä. Voi rauhassa olla väsynyt ja onneton. Tai kokea jopa, että siellä joku tarvitsee minua. Jollekin minun olemassaoloni on tärkeä. Vaikka en olekaan äiti.
Tunnen olevani niin epäonnistunut. Virheellinen. Rikkinäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti