Noin pari viikkoa tuli sumuteltua Synarelaa, jonka jälkeen pääsin nollaultraan ja sitä myötä todettiin, että fsh:n pistäminen voidaan aloittaa. Synarelasta tuli tällä kertaa aika voimakkaat oireet: päänsärkyä, kuumia aaltoja, hermostuneisuutta. Yhtenä yönä vain heräsin hirveään hikoilupuuskaan ja silloin tajusin, että nyt se hormonitoiminta on ilmeisestikin ajettu alas. Kamala tunne, täytyy sanoa. Onneksi tiesin edellisestä kerrasta, että piikityksen myötä oma olo korjaantuu äkkiä. On se vaan ihmeellistä, sitten kun saa alkaa pistää fsh:ta, tuntuu kuin elämä muuttuisi hetkessä. Kaikki nuo ikävät hormonitoiminnan lamauttamisen oireet katoavat kyllä siinä samassa.
Tällä kertaa fsh-annos on hivenen suurempi kuin ensimmäisellä hoitokierroksella. Lääkärin mukaan on ollut harvinaista, että silloin niin vähästä munasolu- ja alkiomäärästä pääsimme synnytykseen saakka. Olenhan aina ajatellut, että tyttäremme on ihme, mutta nämä lääkärin sanat jäivät kyllä soimaan päähän ja aloin ajatella kuinka suuri ihme meillä siis onkaan tuossa jälkikasvussamme. Maailman ihanin tytär, juuri hänen tulikin saapua tänne. Taivaan kiitos tästä ihmeiden ihmeestä.
Pistäminen on kyllä jännittävää hommaa. Jo Menopurin liuottaminen nesteeseen tuntui taas aikamoiselta taitolajilta, vaikka lääkkeiden, ampullien ja ruiskujen käsittely ei itselleni mitenkään vierasta ole. Sähläämiseksi se sitten meni ja osa nesteestä valui pöydälle. Harmitti aika lailla, koska yritin keskittyä ja tehdä sen niin hyvin kuin ikinä pystyn. Ensimmäinen piikki on kuitenkin pistetty ja vaikutusta odotellaan.
Viikon päästä uuteen ultraan ja toivotaan, että tilanne näyttää silloin hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti