Mietin kauan saanko koskaan kuulla oman rakkaan pienen ihmisen suusta sitä maailman kauneinta sanaa? Tiedättehän te sen: "Äiti" Nyt hän on sanonut sen minulle, minustakin on tullut äiti. Sydämeni pakahtuu.
torstai 18. tammikuuta 2018
Edelleenkään ei oireita
Tämä raskauden alku on ollut hyvin erilainen kuin ensimmäinen. Alun valtavan turvotuksen hävittyä, (johtuiko sitten hoidoista), tuntemukset kehossa ovat melko olemattomat tällä hetkellä. Parempi tietysti onkin, jos valtavaa pahoinvointia ei tällä erää tulekaan. Hetkittäin vain käy mielessä, että onkohan jotain pielessä? Entä jos raskaus onkin jo pysähtynyt, jospa alkio ei enää kasvakaan. Vielä reilu viikko pitää odottaa ennen ultraa. Neuvolaan olen jo rohkaistunut varaamaan ajan. Väsymys on ollut valtaisa. Olen myös ollut flunssassa, joka sekin tietysti väsyttää. Harmittaa valtavasti, etten ole viime päivinä jaksanut olla tyttäremme kanssa innostunut asioista. Olen vain niin väsynyt. Toivottavasti saisin voimaa jatkossa, ettei koko raskausaika olisi tällaista. Niin, kaipa tässä niitä oireitakin sitten on, ei vain sellaisia kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tänään on melko hyvä päivä, kävimme tytön kanssa muskarissa, ihanaa nähdä tytön nauttivan musiikista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti