keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Wholehearted living

Törmäsin moninaisten polkujen jälkeen netissä tällaisen henkilön teksteihin kuin Cath Duncan. Hän puhuu menetyksistä ja elämisestä surussa. Ihan täysin en ole päässyt sisäistämään kaikkia niitä ajatuksia ja viisauksia, mitä olen hänen teksteissään huomannut olevan, mutta joitakin hyviä ajatuksia yritän tässä nyt jollain lailla jakaa.

Eli Cath Duncan haluaa osoittaa sanomansa niille, jotka ovat menettäneet itselleen rakkaan ihmisen tai asian. Oikeastaan voin tässä sanoa, että omassa elämässäni nuo kummatkin ovat tapahtuneet. Olen lapsuudessani menettänyt kaksi perheeni jäsentä, ja nyt olen saanut kokea menettämisen surua tätä lapsettomuuden matkaa kulkiessani. Cath kuvaa menetyksen jälkeen koettuja tunteita, esimerkiksi surua, vihaa, katkeruutta, kateutta, tarkoituksettomuutta jne. Kaikkea sitä, mitä itse olen saanut viime aikoina itsessäni kohdata, tunteita joita on välillä äärettömän vaikea myöntää itselleen.

Cath kuvaa menetyksen myötä ihmisen kokevan, ettei uskalla enää jatkossa rakastaa vaan sulkee sydämensä pelon vuoksi. Kun kerran menettää jotain erittäin rakasta, uusien menetysten pelko nousee usein hyvin suureksi. Itsessäni huomaan tämän olevan totta. Lapsuuden menetys on minussa vahvasti läsnä koko ajan, välillä huomaan, etten uskalla nauttia täysillä niistä kauniista asioista, joita olen elämässäni saanut, koska pelkään pian menettäväni sen hyvän ja rakkaan, jälleen kerran. Uskoni tulevaisuuteen ja elämän kantamiseen on kerran horjahtanut sijoiltaan, ja sen paikalleen saattaminen ja siinä pitäminen (tai uskominen, että se pysyy itsessään) tuntuu mahdottomalta. Luulen, että menetyksen kokemus lapsuudessa vahvistaa kokemustani nyt lapsettomuutta suriessani.

Cath haluaa osoittaa, että menetyksen myötä, ja menetyksen kanssa, on mahdollista elää täydellä sydämellä. Että on halukas ottamaan vastaan kaiken sen, mitä elämällä on minulle tarjota. Ja tämän menetyksen kokemukseni myötä voin jopa olla avoimempi ja vastaanottavaisempi elämälle sen kaikissa muodoissa. Menetystä ei ole tarkoitus unohtaa, vaan se on osa rakkautta meissä.

Haluan perehtyä tähän vielä lisää. Tässä on mielestäni jotain suurta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti