Tulevaisuus? Mitä tästä kaikesta vielä seuraa?

Hieman helpommin menneen kesän jälkeen ahdistus on purkautunut näköjään pahemmin kuin osasin arvatakaan. En olisi enää halunnut palata näihin tunnelmiin. Huomaan, että lapsettomuuden käsitteleminen on hyvin vaikeaa. Tavallaan kun ajatukset kiertää yhtä ja samaa kehää, tästä ei tunnu olevan ulospääsyä. Vaikka sanon, etten enää edes toivo raskautta, niin kauan kuin elimistöni edes jollakin lailla osoittaa olevansa elossa ja tiedän, että se jollakin lailla toimii, toivon kuitenkin, alitajuisesti. Huomaan, että tästä on vaikempi päästä eteen päin kuin läheisten kuolemasta.

Olin välillä juomatta kahvia, tai ainakin vähensin sitä reippaasti, josko silloin tulisin raskaaksi. En tullut. Nyt juon taas kahvia.

En tehnyt pariin vuoteen yövuoroja, jotta elimistöni hormonitoiminta ei ainakaan sillä sekoittuisi. En tullut raskaaksi. Nyt olen jälleen palaamassa kolmivuorotyöhön, ehkä pienillä kevennyksillä, mutta olen siis luvannut tehdä myös yövuoroja.

Raskausvitamiineja ja vehnänalkioöljyä käytän vielä. En usko, että niistä on apua raskautumiseeni, mutta jospa ne virkistäisivät oloani muuten. Greipppimehun ja mitäkaikkea niitä oli, olen jo unohtanut.

Eniten minua vaivaa se, että lapsettomuudesta kärsiminen rajoittaa elämääni. En enää halua tavata ihmisiä samalla tapaa kuin aiemmin halusin. Kaikkialla kysytään, mitä kuuluu. En osaa oikein vastata siihen, sillä en haluaisi sanoa ihan hyvää, mutta en myöskään koe voivani kertoa totuutta. Useimmiten tunnen, ettei minun elämässäni ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa kenellekään. Useimmiten myös tunnen, ettei minua kiinnosta kuulla toisten yövalvomisista ja vaipanvaihdoista. Enkä todellakaan kestä kuulla uutisia mahdollisista uusista raskauksista. Se on kai pahin sosiaalisuuttani rajoittava tekijä tällä hetkellä.

Näen nykyään lähes joka yö unia, joissa huomaan jonkun ystäväni olevan raskaana tai hän kertoo minulle tällaisen uutisen. Ahdistaa ihan hirveästi.

Ainoa paikka, missä olen saanut viime aikoina kokea hyvää oloa, on ollut kirkko. Siis oman kodin ulkopuolella. Kirkossa minulta ei vaadita mitään. Siellä saan kuulla, että kaikkine puutteineni ja sairauksineni olen silti rakas, ja että elämälläni on kuitenkin tarkoitus. Sitä mietinkin välillä, että mikä nyt sitten on elämäni tarkoitus? Mihin suuntaan minun tulisi kulkea?