perjantai 31. lokakuuta 2014

Siivouspäivän ihana toiveikkuuden hetki

Siivoilin äsken ihanaa uutta kotiamme ja katsellessani omasta mielestäni erittäin kaunista makuuhuonettamme, huomasin ajattelevani ihanaa asiaa: Meidän makuuhuoneeseemme sopisi täydellisesti vauvan kehto. Vauvan kehto. Mieheni omin käsin valmistama. Ihana, puinen vauvan kehto. Siellä lepäisi oma suloinen tyttömme. Ajatuksissani meidän lapsemme on aina ollut tyttö. Tytölle on nimikin jo olemassa. Täydellinen oma suloisuutemme. Voi mikä haave.

Kunpa se saisi jonakin päivänä olla totta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti