Ensilumi on saapunut. Toissailtana katselin ohjelmaa "Suomen kaunein koti" ja siinä ihastellessani täydellistä punaista hirsitaloa ja sen ihanaa sisustusta, ymmärsin, että meilläkin on nyt ihana koti. Meidän ensimmäinen oma koti. Avasin oven ulos ja katselin hiljaa alas laskeutuvaa valkeaa lunta ja tunsin suurta onnea. Tässä on meidän koti. Täällä on minulla hyvä olla. Pyysin mieheni katsomaan lumisadetta, ja hän haki kameran ja otti muutaman kuvankin tästä hetkestä. Onnea ovat ne pienet asiat, joista tulee kaikkein suurimpia.
Tilasin netistä muutamia joulukoristeita. Tänä vuonna, tämän oman kodin myötä koen joulun odotuksenkin ihan uudella tavalla. Haluan laittaa kaiken kauniiksi ja aiomme laittaa olohuoneeseen pienen joulukuusen. Kaupungin suurin kuusi viritetään keskustaan torille, mutta meillekin saapuu tänä jouluna oma pieni joulupuu. Haaveilen sellaisesta seimikoristeesta. Se voisi olla vähän arvokkaampikin, koska säilyttäisimme sen joulusta toiseen. En ole vain vielä löytänyt sopivaa. Tilasin kuitenkin tällä erää sellaiset pallovalot, jotka asettelin tv-tason päälle ja pienen metallinhohtoisen pöytäkuusen, jossa on pienet valot. Sen asettelimme eilen illalla vitriinin päälle. Huomaan pitäväni valkoisesta. Ulos katsoessa näyttää aivan erilaiselta nyt, kun maa on valkea. Mieli on ainakin vähän virkistynyt valonpilkahduksen myötä.
Ehkä tässä kodissa ei koskaan tule olemaan lasta. Ehkä minusta ei koskaan tule äitiä. Onneksi on kuitenkin niitäkin hetkiä, jolloin olen onnellinen. Toivon, että tulevaisuudessa näitä onnen hetkiä alkaa tulla enemmän ja useammin. Ostin liput Juha Tapion joulukonserttiin. Toivon, että siinä on jälleen pieni keidas tässä elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti