keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Tähystysjonoon

Tulin äsken kotiin lääkäristä. Minua tutkittiin ja mitään ei taaskaan kuitenkaan kivuistani huolimatta löytynyt. Mutta, kuten otsikko kertoo, ystävällinen lääkäri ehdotti minulle tähystystä. Kyseli, miltä tämä minusta tuntuisi ajatuksena. Sanoin, että olen vähän toivonutkin siihen pääseväni. Joten, olen siis nyt jonossa tähystykseen, jossa katsotaan, onko minulla endometrioosia. Alkoi kyllä hieman jännittää. Joudun olemaan ainakin yhden yön sairaalassa. Se tuntuu pelottavalta. Ja toimenpide tehdään nukutuksessa. Ei ole koskaan tehty mitään sellaista. En ole koskaan ollut sairaalassa, potilaana. Muuten kylläkin. Luultavimmin tähystys tapahtuu noin kolmen kuukauden päästä.

Mieheni oli mukana lääkärissä. Tuntui hyvältä, kun sekä lääkäri että hoitaja ottivat meidät niin ystävällisesti vastaan. Mieheni huomioitiin myös mielestäni hyvin, vaikka kaikki tutkimus koski tällä kertaa pelkästään minua. Tuntuu äärettömän ihanalta, että rakkaani haluaa olla kanssani kaikissa näissä tilanteissa. Se tuki on kaikkein tärkein, ja ilman sitä en jaksaisi. Olen niin äärettömän kiitollinen aviomiehestäni.

Tässä toimepidettä odotellessa meillä on mietiskeltävänä sellainen asia, että jos minulta endometrioosi löytyy ja sitä saadaan tähystyksessä poistettua, sen jälkeen raskaaksi tulemisen olisi syytä tapahtua nopeasti, koska endometrioosihan uusiutuu. Siis edelleen jos minulta sellainen löytyy. Itse olen siitä melko varma, ja kyllä lääkärikin oireiden perusteella voisi epäillä niin, mutta varmuushan tulee vasta kun vatsan sisälle katsotaan. Niin, siis pohdinnassa on, että menisimmekö toimenpiteen jälkeen kokeilemaan inseminaatiota. Nyt olen jälleen hieman sen kannalla, että voisin lähteäkin siihen. Täytyy nyt miettiä tässä. Tosin luettuani, että joillakin ovulaatiota varten syödyt lääkkeet ovat saaneet endometrioosin uudestaan pahenemaan, se hieman epäilyttää. Jos pesäkkeet saataisiin juuri poistettua ja sitten ne tulisivat heti takaisin kyseisen lääkkeen takia. No enpäs tiedä. Mietiskeltävää riittää. Olen pohtinut, että eikö inseminaatiota voi tehdä ilman lääkkeitä? Jos ovulaatio kuitenkin tapahtuu spontaanisti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti