Uuden äitiyspakkauksen sisältö on julkistettu.
Nykyiset ja tulevat äidit pohtivat, mitkä tuotteet ovat tarpeeksi hyviä ja SOPIVAN ja TARPEEKSI TRENDIKKÄÄN VÄRISIÄ juuri heidän omalle kultamussukalleen!!!!!!!!!!!!!
Minä pohdin, miksi minusta ei koskaan tule äitiä.
Miksi ette halua lapsettomuushoitoihin?
VastaaPoistaMinua epäilyttää niissä monikin asia, ja osa on sellaisia, joita en nyt halua täällä alkaa erittelemään.
VastaaPoistaJa toisaalta jo ihan fyysinen ja henkinen jaksamiseni.
Lisäksi olemme molemmat, sekä mieheni että minä hyvin epäilevällä kannalla, kannattaako siihen lähteä. Eli kyseessä ei ole yksistään minun ajatukseni.
Haluaisinkin tietää, onko sinun mielestäsi kaikkien haluttava lapsettomuushoitoihin? Ja yleensäkin. Taidan itse tietää vain yhden blogin, jossa ajatusmaailma oli samansuuntainen omien ajatusteni kanssa lapsettomuushoitojen suhteen. Onko siis todella näin harvinaista ajatella tällä tavoin?
Sama uutinen hyppäsi tänään silmille. Miten kurja olo näistä tuleekaan, miksei me tarvita äitiyspakkausta? Ei nyt eikä ehkä koskaan. Ja mitä kyselyihin hoidoista tulee, jokainen tehköön valintansa eikä niitä tarvi muille perustella. Ei muistakaan yksityisasioista tulla noin epäkohteliaasti utelemaan.
VastaaPoistaEn ole tuo ensimmäisenä kommentoinut anonyymi, mut ei kai se niin harvinaista ole että päätetään olla lähtemättä hoitoihin ollenkaan tai kokeillaan vain tiettyjä kevyempiä hoitoja. Ehkä ennen olisin itsekin ajatellut niin, että siitä vaan hoitoihin jos lapsen kerran haluatte. Mutta kun se ei todellakaan ole niin yksinkertaista. Ilman omaa lapsettomuutta en olisi ymmärtänyt millaisten asioiden kanssa tässä ollaan tekemisissä. Omia valintojaan ei tarvitse muille perustella, jokaisella on omat syynsä tehdä niin kuin tekee. Jokainen varmasti tuntee itsensä ja oman jaksamisensa parhaiten. Se että valitsee olla lähtemättä tiettyihin hoitoihin ei myöskään tee lapsettomuuden surusta yhtään vähemmän oikeutettua kuin niillä jotka käyvät ivf kierroksen läpi kymmenen kertaa onnistumatta.
VastaaPoistaNo, me itse ollaan nyt aloittelemassa ivf-hoitoja... Fiilis on jo ennen ensimmäistä kierrosta tosi huono, en vaan jaksa uskoa että tästä mitään tulee. Ymmärrän hyvin että tähän ei halua lähteä, vaikka ei mitään toivoisi niin silti alas tullaan korkealta jos hoidot ei toimi. Sinänsä hoitokaavio tuntuu aika helpolta, pistoksia on vajaa pari viikkoa ja niitä en koe hankalana. Henkinen puoli on se mikä arveluttaa, joten yritän nyt suhtautua tähän vaan mekaanisena juttuna ja ajatella koko asiaa mahdollisimman vähän.
Kiitos teille kommenteista.
VastaaPoistaTotta todellakin, että ennen omaa kokemusta lapsettomuudesta suhtautuminen hoitoihinkin saattaa olla hyvin erilainen. Niin taisi itsellänikin olla... Ja helppo on sanoa, että "onhan niitä hoitoja", niin on meillekin sanonut ihminen, jolla oli juuri sylissään oma vauva.. Itku oli (silloinkin) lähellä.
Tuo erityisesti mietityttää, että jonkun jopa lapsettomuudesta itsekin kärsivän mielestä ei ole oikeutettua surra omaa lapsettomuuttaan, jos ei ole valmis tekemään kaikkea lapsen saamisen hyväksi, eli siis menemään hoitoihin. Siksi joskus pelottaa puhuakin asiasta. Meillekin on sanottu, että "sitten ei varmaan tarpeeksi haluakaan lasta"...
Mutta hienoa kuulla teidän mielipiteitä ja paljon toivoa teidän matkallenne.
Jotenkin sitä tosiaan luulisi että edes toiset lapsettomuudesta kärsineet olisi hienotunteisempia ja ymmärtävämpiä, mutta ei se taida sitten niinkään olla. Itselläni on vielä hakusessa miten suhtautua typeroiin kommentteihin. Olen pitänyt itseäni aika kovanahkaisena enkä helposti loukkaantuvana, työnkuvan puolestakin on pakko olla. Mutta lapsettomuuteen liittyvissä asioissa olenkin tosi herkkä ja lapsikyselyt ja typerät "mitä te niitten koirien kanssa puljaatte, hankkikaa nyt lapsia" kommentit tuntuvat yllättävän pahalta. Kai osa ihmisistä vaan on idiootteja eikä edes omat kokemukset aihepiiristä tee heistä hienotunteisempia. Joistakin se oma ajatusmalli ja toimintatapa on ainut oikea, eikä riitä että he ajattelevat niin vaan se pitää kaikille myös kertoa...
VastaaPoistaOlen se ensimmäinen anonyymi. Ihan vaan puhtaasta uteliaisuudesta kysyin, että miksi että halua lähteä lapsettomuushoitoihin. Tuntui nostavan karvat pystyyn aika monella! Eikö sitä saa kysyä? Aika moni kuitenkin saa niistä avun...Mutta kiitos vastauksestasi Arwen, vastasit kysymykseen. Ikävää että käytte läpi tuota varmasti yhtä maailman raskaimmista asioista, lapsettomuutta.
VastaaPoistaItse olin valmis hoitoihin lähtemään, olin aiheeseen perehtynyt ja suunnilleen elänyt koko hoitopolun läpi mielikuvissani. Niin se vain todellisuudessa polku tyssäsi ensimmäiseen inseminaatioon, vaikka kaikki meni ongelmitta ja hoitoja oli tarkoitus jatkaa. Tuli tunne, että pää ei kestä kovin montaa hoitoa, enkä halunnut ainakaan vielä lähteä testaamaan, missä se raja menee.
VastaaPoistaEhkä en ole tarpeeksi vahva, ehkä en halua lasta tarpeeksi tai ehkä päätös olisi toinen, jos mieheni olisi ollut enemmän henkisenä tukena eikä pitäisi hoitoja luonnottomina. Toki miehelläkin on oikeus mielipiteeseensä, ja ovathan lapsettomuushoidot vähän eri kaliiberin touhua kuin särkylääkkeen syöminen päänsärkyyn. Syitä on monia, eikä se hoidottomuus mielestäni vähennä lapsettomuuden tuskaa.
Luin postauksesi ja sen kommentit jo aiemmin, mutta silloin jäi kommentoimatta. Nyt oli pakko palata, kun perjantai-illan ratoksi surffasin netissä ja eksyin lukemaan tutkimuksesta, johon osallistuneista lähes joka kolmas keskeytti lapsettomuushoidot. Että eivät ne helppoja muillekaan ole, saati että niihin pitäisi lähteä jos ne eivät oikeilta tunnu. http://yle.fi/uutiset/tutkimus_moni_jattaa_hedelmoityshoidot_kesken__psyykkisesti_liian_raskasta/6585952