Raskauden toivominen on ihmeellinen asia. Tunteet vaihtelevat kierron mukaan jonkinlaisesta alkukierron välinpitämättömyydestä vaivihkaa nousevaan toivoon, joka sitten tähän saakka kohdallani on päättynyt aina pettymykseen. Joskus pettymys on ollut suurempi, joskun pienempi. Kyyneleitä siihen on usein liittynyt. Yhtään kertaa en ole (tiettävästi) ollut raskaana, ei edes hetkellisesti.
Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, yrittänyt olla toivomatta, etten joutuisi putoamaan niin korkealta. Mutta aina jonkinasteinen odotus kierron keskivaiheen jälkeen tulee. Jospa tällä kertaa olisi meidän vuoromme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti