Olimme häissä vieraana. Istumajärjestyksessä meidät oli laitettu samaan pöytään lapsiperheiden kanssa. Ympäröivät pöydätkin täyttyivät lapsista. Alun pienoisen jännityksen jälkeen huomasin, että eipä se nyt ollutkaan niin kauhean vaikeaa olla siinä. Osoitin lapsille tarvittaessa huomiota, mutta en keskittynyt koko aikaa heihin. Keskustelujen aiheetkin onneksi vaihtelivat, koko aikaa ei puhuttu lapsista ja heidän tekemisistään.Olin tyytyväinen, koska pystyin jopa iloitsemaan juhlasta. Tunsin arvostavani itseäni, omaa elämääni ja meidän avioliittoamme. Meillä on toisemme ja se on tällä hetkellä kaikkein parasta, mitä voin kuvitella. Olen onnellinen meidän rakkaudestamme.
Tänään menemme taloesittelyyn. Ihana talo, jolla on kyllä hintaa liikaa (tietenkin) ja miehen mielestä se on vähän liian pienikin. Olisi se vaan niin hienoa päästä muuttamaan omaan kotiin, vihdoinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti