Pelottaa

Perjantaina näemme luultavasti läheistä perhettä, jolla on pieni vauva. Olen jo nyt aivan peloissani ja jännittynyt, sillä jälleen kerran tiedän, että juuri lähipäivät tulevat olemaan minulle vaikeita. Tuntuu joskus jopa huvittavalta, että nämä perhetapaamiset osuvat aina juuri niille hetkille ja päiville, kun itselle on  käynyt selväksi, että tälläkään kertaa en ole tullut raskaaksi. Yritä siinä sitten olla kiinnostunut ja iloinen toisten jälkikasvun kehittymisestä.

Eilen pidin pientä kummityttöä sylissäni, ihan vain lyhyen hetken. Se tuntui hyvältä, sylissä pitäminen. Häntä katsellessani huomasin myös, kuinka onnellinen olen hänestä ja tunnen häntä kohtaan paljon lämpöä ja rakkautta. Samoin kuin isompia kummilapsiani kohtaan. Silti tunnen olevani ulkopuolinen lapsiperheiden maailmassa. Minulla ei ole juteltavaa, ei mielipiteitä niissä keskusteluissa, joita äidit keskenään käyvät. Tunnen oloni vaivautuneeksi. Siksi on useimmiten helpointa pysyä poissa, omissa oloissaan.

Pelkään, etten koskaan pääse tästä yli.