torstai 18. tammikuuta 2018

Raskaus etenee

Tuntuu kuin viikot menisivät kuin siivillä. Tytön kanssa touhutessa ei ehdi jatkuvasti keskittymään tähän raskauteen sillä tavoin, kuin aikanaan tyttöä odottaessa. Vauvan liikkeet alkoivat tuntua hentoisina viikolla 13. Ultraäänessä kaikki oli onneksi niin hyvin kuin tällä hetkellä voi olla. Toivottavasti asiat etenevätkin edelleen hyvin.

Äsken tuuditin tytön nukkumaan sylissäni. Kuuntelimme tuutulaulua ja tuntui ihanalta ajatella, että samalla keinutan myös vielä syntymätöntä pikkuistamme. Molemmat turvallisesti lähelläni.

Ensimmäistä neuvolakäyntiä tiedossa

Huomenna olisi ensimmäinen neuvolakäynti. Nyt on menossa 10. raskausviikko. Väsymys on jatkunut tänne saakka, ja pahoinvoinnin tunnetta on ollut seitsemännestä viikosta tänne saakka. Kertaakaan en ole oksentanut, mutta hajut tuntuvat äärimmäisen pahoilta ja jääkaapin oven avaaminen on vaikeaa, vaikka se on pestykin ihan hetki sitten.

Joillekin lähimmille sukulaisille ja ystäville olemme kertoneet tästä, mutta pelko keskenmenosta on nyt jotenkin suurempikin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Olen jo hieman katunut, että olisiko pitänyt odottaa vielä seuraavaan ultraan saakka. Siihen on kaiketi muutama viikko.

Edelleenkään ei oireita

Tämä raskauden alku on ollut hyvin erilainen kuin ensimmäinen. Alun valtavan turvotuksen hävittyä, (johtuiko sitten hoidoista), tuntemukset kehossa ovat melko olemattomat tällä hetkellä. Parempi tietysti onkin, jos valtavaa pahoinvointia ei tällä erää tulekaan. Hetkittäin vain käy mielessä, että onkohan jotain pielessä? Entä jos raskaus onkin jo pysähtynyt, jospa alkio ei enää kasvakaan. Vielä reilu viikko pitää odottaa ennen ultraa. Neuvolaan olen jo rohkaistunut varaamaan ajan. Väsymys on ollut valtaisa. Olen myös ollut flunssassa, joka sekin tietysti väsyttää. Harmittaa valtavasti, etten ole viime päivinä jaksanut olla tyttäremme kanssa innostunut asioista. Olen vain niin väsynyt. Toivottavasti saisin voimaa jatkossa, ettei koko raskausaika olisi tällaista. Niin, kaipa tässä niitä oireitakin sitten on, ei vain sellaisia kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tänään on melko hyvä päivä, kävimme tytön kanssa muskarissa, ihanaa nähdä tytön nauttivan musiikista.

Oireettomuutta

Tällä hetkellä on käsittääkseni menossa rv 5+2. Oireita ei tunnu muuten, paitsi silloin tällöin vatsassa tuntuu vihlaisuja ja kipristelyä. Muistaakseni pahoinvointi alkoi ensimmäisessä raskaudessa näihin aikoihin, saapa nähdä tuleeko sitä nyt. Toki olisi mukavaa sekin, jos ei tulisi. Tärkeintä kuitenkin, että kaikki olisi kunnossa. Vielä täytyy jaksaa odottaa ensimmäiseen ultraan pääsemistä.

Öisiä kipuja

Viime yönä valvoin ja kuulostelin toispuoleisia vatsakipuja. Alkion kiinnittyminen tuntui selkeästi pisteenä vasemmalla puolella vatsaa, ja nyt tunsin kovaakin kipua hetkittäin tuossa vasemmalla. Oikea puoli vatsasta oli täysin rauhallinen. Aloin pelätä kohdunulkoista raskautta. Nyt aamulla vatsa on kokonaan täysin rauhallinen. Mietiskelin, että endometrioosikin voi aiheuttaa kipuja myös raskauden aikana. Kolme viikkoa pitää vielä odottaa ennen varhaisultraa.

Testipäivä

Tänään aamulla sain tehdä elämäni toisen positiivisen raskaustestin. Alkionsiirto on siis onnistunut ja seuraavaksi odotamme aikaa varhaisultraan. En olisi voinut ikinä kuvitella, että jo toista kertaa onnistumme ivf:n tuoresiirrosta. Toki päässäni takoo, että niin kauan, kuin näemme edes sykkeen ja sikiön oikeassa paikassa, ei ole vielä syytä hurraamiseen. Niin paljon etappeja ja matkaa on vielä edessä, ennen kuin pikkusisarus on maailmassa. Iloitsen kuitenkin siitä, että matka on alkanut. Ilman ensimmäistä etappia ei voi maaliinkaan päästä.

Sekin tuntuu ihmeelliseltä, että juuri tänään juhlistetaan sitä, että 40 vuotta sitten alkunsa sai ensimmäinen ivf-vauva! Olen niin kiitollinen, että tämä hoito on kehitetty.

Kipuja

Tänään alkoi kuukautiskivun tyyppiset kivut alavatsalla. On jotenkin koko ajan olo, että pitäisi käydä tarkistamassa, onko vuoto alkanut. Mitään vuotoa ei ole kuitenkaan näkynyt missään vaiheessa, paitsi vaaleaa lugesteron-tahnaa. Heti siirrosta alkaen olen tuntenut välillä pistoja tuolla vasemmalla puolella vatsalla, aina samassa kohdassa. Muistelen, että silloin kun raskauduin ensimmäisestä ivf:n tuoresiirrosta, olisin myöskin tuntenut jonkinlaisen pisteen vatsalla. Olisiko se sitten paikka, johon alkio yrittää kiinnittyä, ja toivottavasti siinä onnistuukin. Yritän olla ajattelematta asiaa ja vain odottaa, koska eihän kaksi viikkoa nyt ole pitkä aika. Tässä tilanteessa tuntuu vain aivan järkyttävän pitkältä ajalta odottaa ja odottaa.