Elämän suuria ja pieniä asioita

Viime aikoina elämässä on tapahtunut asioita, jotka ovat herättäneet monenlaisia tunteita. Raskaus onneksi etenee rauhallisesti (tai siis hurjaa vauhtia) omalla painollaan. Jo kovin pian uusi vauva on täällä kanssamme.

Mutta ne muut asiat. Eräs ystävyyssuhde, joka on ollut minulle todella tärkeä, on tällä hetkellä, voisiko sanoa, että katkolla. Taustalla meillä kaikilla on lapsettomuuden tuskaa ja nyt monet menneisyyden asiat ovat jollakin lailla tulleet uudella tapaa esiin. Olen kovin surullinen, jos asiat eivät jatkossa tunteiden rauhoituttua palaudu sille asteelle, että meillä voisi olla luottamuksellinen ystävyyssuhde. Tällä hetkellä olen itse melko toivottomassa tilanteessa, koska en osaa löytää keinoa päästä ystävääni lähelle. Kaikki tuntuu liian vaikealta. Oma raskaudentila ja siihen liittyvät hormonien aiheuttamat tunnemyllerrykset eivät todellakaan auta asiaa.

Toinen iso asia, jota tässä pohdiskelemme, on uusi koti. Asuntomme alkaa olla hieman pieni ja epäkäytännöllinenkin, ja toivoisimme pääsevämme uuteen kotiin. Mitä pikemmin sen parempi. Nämä ovat vaan niin kovin suuria asioita pähkäiltäviksi.

Raskaus etenee

Tuntuu kuin viikot menisivät kuin siivillä. Tytön kanssa touhutessa ei ehdi jatkuvasti keskittymään tähän raskauteen sillä tavoin, kuin aikanaan tyttöä odottaessa. Vauvan liikkeet alkoivat tuntua hentoisina viikolla 13. Ultraäänessä kaikki oli onneksi niin hyvin kuin tällä hetkellä voi olla. Toivottavasti asiat etenevätkin edelleen hyvin.

Äsken tuuditin tytön nukkumaan sylissäni. Kuuntelimme tuutulaulua ja tuntui ihanalta ajatella, että samalla keinutan myös vielä syntymätöntä pikkuistamme. Molemmat turvallisesti lähelläni.

Ensimmäistä neuvolakäyntiä tiedossa

Huomenna olisi ensimmäinen neuvolakäynti. Nyt on menossa 10. raskausviikko. Väsymys on jatkunut tänne saakka, ja pahoinvoinnin tunnetta on ollut seitsemännestä viikosta tänne saakka. Kertaakaan en ole oksentanut, mutta hajut tuntuvat äärimmäisen pahoilta ja jääkaapin oven avaaminen on vaikeaa, vaikka se on pestykin ihan hetki sitten.

Joillekin lähimmille sukulaisille ja ystäville olemme kertoneet tästä, mutta pelko keskenmenosta on nyt jotenkin suurempikin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Olen jo hieman katunut, että olisiko pitänyt odottaa vielä seuraavaan ultraan saakka. Siihen on kaiketi muutama viikko.

Edelleenkään ei oireita

Tämä raskauden alku on ollut hyvin erilainen kuin ensimmäinen. Alun valtavan turvotuksen hävittyä, (johtuiko sitten hoidoista), tuntemukset kehossa ovat melko olemattomat tällä hetkellä. Parempi tietysti onkin, jos valtavaa pahoinvointia ei tällä erää tulekaan. Hetkittäin vain käy mielessä, että onkohan jotain pielessä? Entä jos raskaus onkin jo pysähtynyt, jospa alkio ei enää kasvakaan. Vielä reilu viikko pitää odottaa ennen ultraa. Neuvolaan olen jo rohkaistunut varaamaan ajan. Väsymys on ollut valtaisa. Olen myös ollut flunssassa, joka sekin tietysti väsyttää. Harmittaa valtavasti, etten ole viime päivinä jaksanut olla tyttäremme kanssa innostunut asioista. Olen vain niin väsynyt. Toivottavasti saisin voimaa jatkossa, ettei koko raskausaika olisi tällaista. Niin, kaipa tässä niitä oireitakin sitten on, ei vain sellaisia kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tänään on melko hyvä päivä, kävimme tytön kanssa muskarissa, ihanaa nähdä tytön nauttivan musiikista.

Oireettomuutta

Tällä hetkellä on käsittääkseni menossa rv 5+2. Oireita ei tunnu muuten, paitsi silloin tällöin vatsassa tuntuu vihlaisuja ja kipristelyä. Muistaakseni pahoinvointi alkoi ensimmäisessä raskaudessa näihin aikoihin, saapa nähdä tuleeko sitä nyt. Toki olisi mukavaa sekin, jos ei tulisi. Tärkeintä kuitenkin, että kaikki olisi kunnossa. Vielä täytyy jaksaa odottaa ensimmäiseen ultraan pääsemistä.

Öisiä kipuja

Viime yönä valvoin ja kuulostelin toispuoleisia vatsakipuja. Alkion kiinnittyminen tuntui selkeästi pisteenä vasemmalla puolella vatsaa, ja nyt tunsin kovaakin kipua hetkittäin tuossa vasemmalla. Oikea puoli vatsasta oli täysin rauhallinen. Aloin pelätä kohdunulkoista raskautta. Nyt aamulla vatsa on kokonaan täysin rauhallinen. Mietiskelin, että endometrioosikin voi aiheuttaa kipuja myös raskauden aikana. Kolme viikkoa pitää vielä odottaa ennen varhaisultraa.

Testipäivä

Tänään aamulla sain tehdä elämäni toisen positiivisen raskaustestin. Alkionsiirto on siis onnistunut ja seuraavaksi odotamme aikaa varhaisultraan. En olisi voinut ikinä kuvitella, että jo toista kertaa onnistumme ivf:n tuoresiirrosta. Toki päässäni takoo, että niin kauan, kuin näemme edes sykkeen ja sikiön oikeassa paikassa, ei ole vielä syytä hurraamiseen. Niin paljon etappeja ja matkaa on vielä edessä, ennen kuin pikkusisarus on maailmassa. Iloitsen kuitenkin siitä, että matka on alkanut. Ilman ensimmäistä etappia ei voi maaliinkaan päästä.

Sekin tuntuu ihmeelliseltä, että juuri tänään juhlistetaan sitä, että 40 vuotta sitten alkunsa sai ensimmäinen ivf-vauva! Olen niin kiitollinen, että tämä hoito on kehitetty.

Kipuja

Tänään alkoi kuukautiskivun tyyppiset kivut alavatsalla. On jotenkin koko ajan olo, että pitäisi käydä tarkistamassa, onko vuoto alkanut. Mitään vuotoa ei ole kuitenkaan näkynyt missään vaiheessa, paitsi vaaleaa lugesteron-tahnaa. Heti siirrosta alkaen olen tuntenut välillä pistoja tuolla vasemmalla puolella vatsalla, aina samassa kohdassa. Muistelen, että silloin kun raskauduin ensimmäisestä ivf:n tuoresiirrosta, olisin myöskin tuntenut jonkinlaisen pisteen vatsalla. Olisiko se sitten paikka, johon alkio yrittää kiinnittyä, ja toivottavasti siinä onnistuukin. Yritän olla ajattelematta asiaa ja vain odottaa, koska eihän kaksi viikkoa nyt ole pitkä aika. Tässä tilanteessa tuntuu vain aivan järkyttävän pitkältä ajalta odottaa ja odottaa.

Melkein viikko siirrosta

Punktio meni hyvin ja siirtokin tehtiin melkein viikko sitten. Tällä kertaa muutoksena aiempaan ivf:n pistin vielä Gonapeptylin alkion ollessa kuuden vuorokauden ikäinen. Ilmeisesti sitä siis käytetään edesauttamaan alkion kiinnittymistä.

Lugesteron aiheuttaa tällä hetkellä järkyttävän väsymyksen. Tekisi mieli vain nukkua, mutta eihän se ole käytännössä mitenkään mahdollista. Reilu viikko täytyisi vielä jaksaa odotella, minkäänlaisia oireita plussasta ei tietenkään vielä tällä hetkeä voi sanoa olevan. Ensi viikolla täytyy myös käydä kontrolloimassa kilpirauhasarvot, hoidon myötä kun sain jälleen aloittaa Thyroxin-lääkityksen.

Jännittää

Eilen oli seurantaultra, ja siellä näkyi molemmissa munasarjoissa neljä kasvavaa rakkulaa. Ja yksi hieman pienempi, josta voisi vielä kehittyä yksi lisää. Hoito on sujunut nyt nopeammin kuin meidän ensimmäinen ivf, ja lääkäri sanoikin, että punktio olisi mahdollisesti jo alkuviikosta. Huomenna käyn vielä tarkistuttamassa tilanteen, ja viikonloppuna olisi kenties sitten jo irrotuspiikin aika. Huh, että alkoikin jännittää. Mies kysyi, että olisiko siirtokin sitten jo ensi viikolla ja silloin vasta tajusin, että jos kaikki todella menee onnellisesti, niin ensi viikon lopulla saatan saada jo pienen matkaajan kyytiin. Mutta askel kerrallaan, odotellaan huominen tulos ja punktiopäivän päätös, siitä se matka vasta alkaa.

Vatsakipuja

Olen pistänyt vasta kaksi kertaa Menopuria, mutta vatsa on jo nyt turvonnut. On vaikea kumartua ja alavatsalla tuntuu kipua. Hieman pelottaa, ettei nyt sitten vain kehittyisi mikään hyperstimulaatio. Jotenkin olen jännittynyt, kun lääkeannos on nyt suurempi kuin edellisellä kerralla. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Piikitys alkoi

Noin pari viikkoa tuli sumuteltua Synarelaa, jonka jälkeen pääsin nollaultraan ja sitä myötä todettiin, että fsh:n pistäminen voidaan aloittaa. Synarelasta tuli tällä kertaa aika voimakkaat oireet: päänsärkyä, kuumia aaltoja, hermostuneisuutta. Yhtenä yönä vain heräsin hirveään hikoilupuuskaan ja silloin tajusin, että nyt se hormonitoiminta on ilmeisestikin ajettu alas. Kamala tunne, täytyy sanoa. Onneksi tiesin edellisestä kerrasta, että piikityksen myötä oma olo korjaantuu äkkiä. On se vaan ihmeellistä, sitten kun saa alkaa pistää fsh:ta, tuntuu kuin elämä muuttuisi hetkessä. Kaikki nuo ikävät hormonitoiminnan lamauttamisen oireet katoavat kyllä siinä samassa.

Tällä kertaa fsh-annos on hivenen suurempi kuin ensimmäisellä hoitokierroksella. Lääkärin mukaan on ollut harvinaista, että silloin niin vähästä munasolu- ja alkiomäärästä pääsimme synnytykseen saakka. Olenhan aina ajatellut, että tyttäremme on ihme, mutta nämä lääkärin sanat jäivät kyllä soimaan päähän ja aloin ajatella kuinka suuri ihme meillä siis onkaan tuossa jälkikasvussamme. Maailman ihanin tytär, juuri hänen tulikin saapua tänne. Taivaan kiitos tästä ihmeiden ihmeestä.

Pistäminen on kyllä jännittävää hommaa. Jo Menopurin liuottaminen nesteeseen tuntui taas aikamoiselta taitolajilta, vaikka lääkkeiden, ampullien ja ruiskujen käsittely ei itselleni mitenkään vierasta ole. Sähläämiseksi se sitten meni ja osa nesteestä valui pöydälle. Harmitti aika lailla, koska yritin keskittyä ja tehdä sen niin hyvin kuin ikinä pystyn. Ensimmäinen piikki on kuitenkin pistetty ja vaikutusta odotellaan.

Viikon päästä uuteen ultraan ja toivotaan, että tilanne näyttää silloin hyvältä.

Tyttärelle pikkusisarus?

Tänään aloitin Synarela-sumutukset ja edessä olisi siis elämämme toinen ivf-hoito. Jännittää kovasti, ja nyt ajattelin tänne blogiin kirjoitella näitä tuntemuksia, jotta niistä jäisi jonkinlainen muisto itsellekin ja ehkä joku toinenkin saattaisi saada apua teksteistäni. Suihkeesta tulee minulle päänsärky. Sen muistan aiemmaltaan ja tänäänkin heti sen sain kokea. Mutta kyllähän nyt päänsäryn kestää, jos tuloksena on uusi ihminen. Muita haittavaikutuksia en muista huomanneeni, tai no limakalvojen kuivumista oli kyllä.

Nyt sumutellaan sitten aamuin illoin molempiin sieraimiin yksi suihkaus ja odotellaan vuodon alkua. Silloin soitan poliklinikalle ja varataan aika nollaultraan.

Tästä se alkaa. Matka kohti pikkusisarusta, toivomme niin.