sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Toiveet liian korkealla

Pitkästä, pitkästä aikaa tässä kierrossa minulla on noussut iso toivo siitä, että nyt voisin olla raskaana. Tunnistin ovulaation ja tällä kertaa oikealta puolelta, jolta yleensä en ole tunnistanut mitään. Ja nyt mietinkin, että jos vasemmalla puolella on jotain vikaa, mutta nyt olisikin toisen munasarjan vuoro ja tällä kertaa meitä onnistaisi. Seuraan kaikkia oireita ja vatsakipuja, ja samalla tiedän tunteneeni kaiken tämän jo niin monta kertaa, eikä se ole lopulta johtanut mihinkään. Ja tiedän pettyväni tällä kertaa pahemmin kuin koskaan, jos nytkään ei tule onnistumista. Kaiken lisäksi olen kuullut radiosta useaan kertaan Juha Tapion kappaleen "Sitkeä sydän", jolla on ollut useammalle raskautta toivovalle toivoa antava merkitys. Olisiko sillä meillekin, tässä hetkessä. Tiedän kyllä, että vaikka raskauteni olisikin nyt alkanut, pieni sydän ei vielä sykkisi, mutta sydämen alku olisi jossakin olemassa. Ja olisipa se nyt sitten sitkeä. Tarpeeksi sitkeä tähän kovaan maailmaan.

Tämä olisi viimeinen mahdollisuus tulla raskaaksi ennen tutkimuksiin menemistä. Maaliskuussa meillä on aika keskussairaalaan ensikäynnille. Toivon viimeiseen asti, että ennen sitä saamme positiivisen raskaustestin.

torstai 13. helmikuuta 2014

Toive normaalista elämästä

Masentavimmat päivät ovat jälleen tältä erää ohi. Toivoisin, että niitä ei enää tulisikaan. Tällä hetkellä suurin toiveeni on, että pääsisin näistä alakuloisista mietteistä normaaliin elämään. Haluaisin päästä tasapainoon itseni ja ajatusteni kanssa. Pelkään ajoittain sitäkin, että vaikka tulisin raskaaksi ja saisimme sen toivotun lapsen, en olisi sittenkään sinut itseni kanssa. Pelkään, että tunnen itseni ikuisesti jollakin tavalla epäonnistuneeksi.

Haluan olla tyytyväinen itseeni ja elämääni.

Pelkoa ja masennusta viime aikoina minulle toi se, että ymmärsin, että lähipiirissämme on melko varmasti pian tulossa vauvauutisia. Heille, joiden ensimmäinen lapsi on vielä todella pieni. Tässä asiassa kun ei vuoronumeroita ole käytössä, niin toiset ehtivät mennä ohi jo monta kertaa. Se tuntuu epäreilulta, mutta senkin yli on päästävä. Elämä ei ole kilpailu.

Tahtoisin saada varmuuden siitä, että voin olla vielä onnellinen. Ja että voin olla onnellinen myös ilman lapsia.

Saimme lähetteen keskussairaalaan lapsettomuustutkimuksiin. Kutsua sinne odotellaan varmaan joitakin kuukausia. En tiedä, mitä ajatella. Helpointa olisi, jos vain voisi unohtaa tämän kaiken.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sydämeni on rikki.



                                          

Tällä hetkellä en jaksa mitään. Pitää mennä iltavuoroon töihin, ja olen itkenyt koko aamun. En jaksaisi puhua kenenkään kanssa. Töissä on pakko. Voi kun saisin voimaa taas mennä tämänkin päivän yli.