Kaikesta kärsimyksestä ja tuskasta huolimatta huomaan, että tämä aika on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Lapsitoiveen alussa en olisi voinut kuvitella, että nyt, kahden ja puolen vuoden päästä olemme edelleen tässä tilanteessa. En olisi millään voinut uskoa sellaista. Ja nyt tämä on meidän elämämme tällä hetkellä. Tulevaisuutta ajatellessa en enää ajattele, että sitten jos meillä on lapsi vaan ajattelen, että tulevaisuus tuo tullessaan varmasti monenlaisia asioita, iloisia sekä ikäviä, mutta jokatapauksessa minulla on elämä. Täydellinen elämä, jolla on tarkoitus. Minulla on oma paikkani.
Eilen esimieheni sanoi minulle, että hän on toivonut minun saavan vakituisen paikan, koska hänen mielestään sovin työyhteisöömme ja minulla on siinä oma paikkani tasoittavana tekijänä. Se tuntui aika uskomattoman hienolta kuulla. Juuri työkaverit ja heiltä saamani tuki ovat se syy, miksi olen halunnut olla tuossa työpaikassa monista raskaista asioista huolimatta. Tuntuu hyvältä kuulla, että minulle on ainakin siellä oma paikka.
Eräs toinenkin hieno kommentti työhön liittyen on saanut itsetuntoani vahvistumaan. Eräänä päivänä eräs työkaverini totesi eräästä toisesta työkaverista, joka äskettäin palasi äitiyslomalta, että on huomannut tässä ihmisessä muutosta hyvään suuntaan äitiyden myötä. Että äitiys ja kotona oleminen ovat jollakin lailla tehneet hänestä enemmän "ihmisen", eikä vain toisten virheisiin tuijottavan täydellisyyteen pyrkijän, jolle työ on jokin pätemisen paikka. Istuin häntä vastapäätä, kaikki muut huoneessa olijat olivat myös äitejä. Hetkisen ehdin tuntea epämiellyttävää oloa, kunnes työkaverini katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: "Mutta ei, sinulla ei ole tarvetta muuttua toisenlaiseksi, olet juuri sellainen kuin sinun kuuluukin olla, ilman lastakin". Se tuntui tosi hyvältä, hän huomioi minut ja katsoi suoraan silmiin tämän sanoessaan. Tuntuipa hyvältä jatkaa töitä sinäkin päivänä. Minulla on paikka siinä yhteisössä.
Vatsakipua ja vihlontaa on ollut taas tänään, kierron puoliväli on ohitettu. Tuntuu kuin minussa olisi jonkinlainen tulehdustila päällä. Kurkku on tosin ollut kipeä, että voihan tämä olla jotain flunssaakin, koko ajan on sellainen olo niin kuin olisi kuumetta, mutta kun mittailen, ei ole kuitenkaan. Toivon vain, että pian tulevan lääkärikäynnin myötä saisin selvyyttä tähän epämääräiseen sairasteluun, erityisesti siis noihin vatsakipuihin. Ne kyllä vaikeuttavat elämääni jo aika tavalla. Kärsivällisyyttä tähänkin tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti